torstai 12. huhtikuuta 2018

Huippuja koiria



 
Tässä muutama kuva maaliskuisilta jääkävelyiltä Poksun ja Hukan kanssa. Tuossa vaiheessa oli vielä pakkasia sen verran, että takit olivat aika ajoin tarpeen. Hukalta tammikuun leikkauksessa kaljuksi ajellun etujalan karvatkaan eivät olleet siinä vaiheessa kasvaneet kunnolla, pelkkää untuvaista nöyhtää oli jalan suojana. Pidemmille lenkeille asensin siihen suojan, joka pysyikin ihan tyydyttävän hyvin, ainakin jos en liikaa villinnyt Hukkaa viskomalla sille talutushihnaa. Näiden kuvien jälkeen karva on kasvanut huippuvauhtia, eikä jalkaa katsoessa uskoisi, että se näytti kuukausi sitten tuolta. Kovaa päällykarvaakin on jo hyvin.

VUH

Harhalaukaus

Palelee; haukkumisen lomassa pitää nostella takakoipia

Poksu oli myös innokas lenkillelähtijä. Päästin sen irti kuvausten ajaksi. Se ei sinänsä karkaa mihinkään, mutta kun se ei myöskään kuule (tai ole kuulevinaan) käskyjäni, niin sen pyydystäminen takaisin hihnaan saattaa vaatia omistajalta vähän liikuntaa. Nyt jouduin lopulta juoksemaan sen perään ja nappaamaan hännästä kiinni, kun se reipasäänisistä POKO-huudoistani huolimatta käveli rauhallisesti poispäin jonkin hajun perässä... 



Alla Hukka ja lajitoverinsa Noomi-irski perintödivaanillani. Divaanin suojana on matto, jonka Hukka voitti Altan kisoista. Hukan mielestä olisi mukavampaa nukkua divaanilla ilman tuota mattoa. Matto on sen mielestä vähän ällöttävä. Siksi se iltaisin nukkumaan käydessään suurieleisesti raapii mattoa ja kiertää siinä ympyrää. Varmaan katuu voittoaan. Tahallaan häviää ensi kerralla, ettei vahingossakaan voita mitään mattoa.




Tämän kuun alussa minä olin Huippuvuorilla, joten Hukka oli puolitoista viikkoa kaverillani hoidossa. Heillä oli mennyt hyvin, ja tällä viikolla sain ilmeisen tyytyväisen koiran takaisin hoiviini. Hukka oli päässyt mökille, käynyt pilkillä, leikkinyt paljon ja saanut nukkua päiväunia ihmisen kainalossa. Kaverilla on myös chinchilla, ja aluksi pohdimme, kuinka Hukka mahtaa tulla sen kanssa toimeen. Vaikka oravat ovat Hukan mielestä superärsyttäviä ja niille pitää raivota niin paljon kuin suinkin, niin häkissä kaltereiden takana oleva chinchilla ei sitä kiinnostanut. Liekö konteksti ollut niin eri, ettei Hukka tajunnut moisen karvapallon olevan ollenkaan saaliseläinmateriaalia.

Huippuvuorilla sattui minun vierailuni aikaan olemaan koiravaljakkokilpailu pääkaupunki Longyearbyenissa. Räpsin muutamia kuvia valjakoiden palaillessa varikolle. Yllättävän monennäköistä koiraa niissä valjakoissa näkyi, osa arktisen pörröisiä pystykorvia ja osa solakoita vähäkarvaisempia, kaikkia sekaisin saman reen edessä. Paikallinen koirasafarityöntekijä kertoi hänellä itsellään olevan alaskanhuskyja ja grönlanninkoiria. Tämä "Greenland dog" oli minulle vieraampi rotu. 20 asteen pakkanen oli noille grönlantilaisille turhan lämmin keli, ja juoksulenkin jälkeen ne kieriskelivät lumessa ja haukkailivat sitä viilentääkseen oloaan. Grönlanninkoirat eivät kuulemma sovi kerrostaloon, ja näkemäni perusteella uskon sen täysin.

Koirat olivat mielissään, kun omistaja tuli niitä hyvittelemään kisan jälkeen.

Ollaankohan tässä vähän solmussa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida!