lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tuomenkukat ja kullero

Poksu oli loikoilemassa lempisängyllään Suomen kartan edessä. Se heräsi päiväuniltaan ja hetken haukottelun jälkeen siirtyi ikkunalle vahtimaan etupihaa.


Tarkka vartija

Ulkona oli niin kuuma, että kävimme siellä vain pienen valokuvauskävelyn. Hukka olisi kyllä mennyt pidemmällekin ja jäi vielä pihalle leikkimään talutushihnallaan, mutta Poksu ei näin vanhemmiten oikein siedä kuumaa. Viileämmällä se kyllä vielä käy lenkeillä ja on saanut vastaantulijoilta ihailevia kommentteja. Ei kuulemma uskoisi niin vanhaksi, ja turkki on komean kiiltävä. Vuoden takaisen steriloinnin jälkeen siitä onkin kasvanut entistä tuuheampi.



Poksu ja kullero


Tuomi on jo kukkinut.


Ostin ensiaputarvikkeeksi kyypakkauksen siltä varalta, että Poksu menee taas härnäämään ampiaisia. En ole yhtään varma, onko se oppinut viimekertaisesta ampiaisen pistosta mitään. Tai jos on, se on varmaan jo unohtanut sen. Parin viikon päästä tulee täyteen 14 vuotta. Poksu ei enää oikein muista sitäkään, milloin sillä on ruoka-aika, vaan haukkuen vaatii ruokaansa pienimmältäkin pissatusulkoilulta tullessaan. Kannattaahan ainakin yrittää. Silloin tällöin vanhaa lykästää, ja ruokkiva käsi toden totta menee nappulapussille.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Huippuja koiria



 
Tässä muutama kuva maaliskuisilta jääkävelyiltä Poksun ja Hukan kanssa. Tuossa vaiheessa oli vielä pakkasia sen verran, että takit olivat aika ajoin tarpeen. Hukalta tammikuun leikkauksessa kaljuksi ajellun etujalan karvatkaan eivät olleet siinä vaiheessa kasvaneet kunnolla, pelkkää untuvaista nöyhtää oli jalan suojana. Pidemmille lenkeille asensin siihen suojan, joka pysyikin ihan tyydyttävän hyvin, ainakin jos en liikaa villinnyt Hukkaa viskomalla sille talutushihnaa. Näiden kuvien jälkeen karva on kasvanut huippuvauhtia, eikä jalkaa katsoessa uskoisi, että se näytti kuukausi sitten tuolta. Kovaa päällykarvaakin on jo hyvin.

VUH

Harhalaukaus

Palelee; haukkumisen lomassa pitää nostella takakoipia

Poksu oli myös innokas lenkillelähtijä. Päästin sen irti kuvausten ajaksi. Se ei sinänsä karkaa mihinkään, mutta kun se ei myöskään kuule (tai ole kuulevinaan) käskyjäni, niin sen pyydystäminen takaisin hihnaan saattaa vaatia omistajalta vähän liikuntaa. Nyt jouduin lopulta juoksemaan sen perään ja nappaamaan hännästä kiinni, kun se reipasäänisistä POKO-huudoistani huolimatta käveli rauhallisesti poispäin jonkin hajun perässä... 



Alla Hukka ja lajitoverinsa Noomi-irski perintödivaanillani. Divaanin suojana on matto, jonka Hukka voitti Altan kisoista. Hukan mielestä olisi mukavampaa nukkua divaanilla ilman tuota mattoa. Matto on sen mielestä vähän ällöttävä. Siksi se iltaisin nukkumaan käydessään suurieleisesti raapii mattoa ja kiertää siinä ympyrää. Varmaan katuu voittoaan. Tahallaan häviää ensi kerralla, ettei vahingossakaan voita mitään mattoa.




Tämän kuun alussa minä olin Huippuvuorilla, joten Hukka oli puolitoista viikkoa kaverillani hoidossa. Heillä oli mennyt hyvin, ja tällä viikolla sain ilmeisen tyytyväisen koiran takaisin hoiviini. Hukka oli päässyt mökille, käynyt pilkillä, leikkinyt paljon ja saanut nukkua päiväunia ihmisen kainalossa. Kaverilla on myös chinchilla, ja aluksi pohdimme, kuinka Hukka mahtaa tulla sen kanssa toimeen. Vaikka oravat ovat Hukan mielestä superärsyttäviä ja niille pitää raivota niin paljon kuin suinkin, niin häkissä kaltereiden takana oleva chinchilla ei sitä kiinnostanut. Liekö konteksti ollut niin eri, ettei Hukka tajunnut moisen karvapallon olevan ollenkaan saaliseläinmateriaalia.

Huippuvuorilla sattui minun vierailuni aikaan olemaan koiravaljakkokilpailu pääkaupunki Longyearbyenissa. Räpsin muutamia kuvia valjakoiden palaillessa varikolle. Yllättävän monennäköistä koiraa niissä valjakoissa näkyi, osa arktisen pörröisiä pystykorvia ja osa solakoita vähäkarvaisempia, kaikkia sekaisin saman reen edessä. Paikallinen koirasafarityöntekijä kertoi hänellä itsellään olevan alaskanhuskyja ja grönlanninkoiria. Tämä "Greenland dog" oli minulle vieraampi rotu. 20 asteen pakkanen oli noille grönlantilaisille turhan lämmin keli, ja juoksulenkin jälkeen ne kieriskelivät lumessa ja haukkailivat sitä viilentääkseen oloaan. Grönlanninkoirat eivät kuulemma sovi kerrostaloon, ja näkemäni perusteella uskon sen täysin.

Koirat olivat mielissään, kun omistaja tuli niitä hyvittelemään kisan jälkeen.

Ollaankohan tässä vähän solmussa



torstai 15. helmikuuta 2018

Tikit pois

Bussimatkalla, jännittävää

Eläinlääkäri oli saanut patologin tulokset: Hukan jalkapatti oli aivan vaaraton eikä todennäköisesti uusiudu. Tikit käytiin poistattamassa eilen. Toimenpidehuoneeseen jouduttuaan Hukka yritti häntä koipien välissä kiskoa itsensä ovesta ulos ennen aikojaan, kuten aina. Hoitaja napsi tikit pois nopeasti ja antoi potilaalle vielä kissannamin palkinnoksi. Kaksi kuudesta laitetusta tikistä oli auennut itsekseen ennen aikojaan, mutta itse leikkauskohta oli siististi umpeutunut. Siihen on jo karvaakin kasvanut päälle, joten pääsemme taas lenkkeilemään ilman paleltumisvaaraa. Hieno homma. Lenkillä Hukka on jo oma itsensä, ja lumipalloleikit kiinnostavat.

Vasemmassa etusessa näkyy vielä selvästi kaljuksi ajeltu raita, mutta siihen on jo kasvanut pehmeää aluskarvaa suojaksi

maanantai 5. helmikuuta 2018

Pala pois

 
Pakkanen kiristyi melko hyytäviin lukemiin ja Hukka vaikutti kovin viluiselta lenkillä, joten ostin sille uuden loimen. Tämä aniliininpunainen loimi oli alennuksessa ja sattui olemaan sopivan kokoinen, joten se lähti matkaan. Hukka oli aluksi lannistunut, kun sille puettiin takki, mutta nyt se ei enää leikkihaluja haittaa.

Poksulle hankittiinkin jo jokin aika sitten uusi takki, pomppa malliltaan. Tuo on kyllä mielestäni tosi hyvä, ainakin Poksulle. Istuu, vaikkei siinä ole jalkarenksuja (toisin kuin Hukan takissa). Poksu olikin täällä meillä hoidossa viikon, ja hyvin se viihtyi. Reippaasti köpötteli lenkeillä mukana.


Kun keväällä leikattiin Poksulta tulehtunut kohtu ja Hukka ihmetteli toipilasta kaveriaan, niin nyt olivat osat toisin päin. Pari viikkoa sitten löysin Hukan jalasta patin ja menin varmuuden vuoksi näyttämään sitä eläinlääkärille. Eläinlääkäri totesi, ettei kyseessä ole pelkkä rasvapatti, ja suositteli poistoa. Patti poistettiin leikkauksessa viime keskiviikkona. Samalla eläinlääkäri tutki kolme muuta Hukasta löytynyttä pattia (kaksi samassa jalassa ja yksi rintakehässä), mutta kaikki muut olivat pelkkiä rasvapatteja. Poksu oli tällä välin kaverillani hoidossa. Se oli nauttinut olostaan, nukkunut sohvalla ja haukkunut postimiehen.

Leikkauksen jälkeen Hukka sai herätyspiikin, mutta sen jalat olivat silti pelkkää tutisevaa hyytelöä. Nostin sen autoon ja kotona rappukäytävässä kannoin portaita ylös. Onneksi asumme vain toisessa kerroksessa. Hukkaa on yllättävän helppo kantaa silloin, kun se on huumattu eikä pysty rimpuilemaan vastaan.

Autoa odotellessa, takajalat eivät vielä oikein kanna

Surkea toipilas juuri kotiutuneena

Hukka parka oli aivan sekaisin nukutuksesta toipuessaan. Se vinkui ja törmäili tuolinjalkoihin ja ovenkarmeihin, kun yritti kävellä pitkin seiniä mutta kauluri otti joka paikkaan kiinni. Parin päivän päästä poistin siteen jalasta. Haava on siistin näköinen eikä vaikuta kipeältä, tosin nyt Hukka on kyllä saanut kipulääkettäkin kahdesti päivässä. Pidemmistä ulkoiluista joudumme pitämään taukoa, koska leikkauskohdasta on karvat ajeltu pois ja tuolla ulkona on aika kylmä. Olen yrittänyt sitoa vaikka minkälaista sukkasysteemiä karvattomaan kohtaan, muttei mikään oikein tunnu pysyvän. Toivotaan pikaista säiden lauhtumista ja Hukalle nopeaa karvankasvua. 

Jalassa Hukkaa varten neulomani sukka ja kiinnikkeeksi sidettä - koko viritys valui pois ensimmäisten 50 metrin matkalla...

Niin ja se poistettu patti. Eläinlääkäri ei osannut sen tarkemmin sanoa, mikä se on, vaan lähetti klöntin eteenpäin analysoitavaksi. Tulokset saamme tällä viikolla. Oli mikä oli, nyt se on otettu pois.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Suomi 100 -joulukertomus

6.12.2017. Maata pitkään riivannut konflikti on saatu soviteltua diplomaattisesti, ja Suomi juhlii itsenäisyyttään. Jouluaattona edessä ovat tiukat presidentinvaalit, joiden ehdoton ennakkosuosikki on Koipeliinipuolueen europarlamentaarikko U. Keikonen.



Alikersantti Pokka ja hänen taisteluparinsa korpraali Hukkanen seuraavat itsenäisyyspäivän paraatia, kun Pokka saa korvanappiinsa käskyn saapua välittömästi päämajaan.

Päämajassa häntä odottaa tasavallan presidentti Roopevelt. Pokka on pudota tuoliltaan, kun hän kuulee uutiset: Keikonen on kaapattu! Sieppaajien aikeena on kyydittää Keikonen länsirajan kautta Huippuvuorille ja vaatia hänestä kohtuuttomia lunnaita. 

 
Monessa liemessä keitetty Pokka saa tehtävän hoitaakseen. Kansan suosikki on haettava jouluksi kotiin, keinoja kaihtamatta...



Pokka on mielissään ulkomaankomennuksestaan ja pyytää myös Hukkasen matkalle mukaan.



Hukkanen suostuu heti ja pukee työvaatteet ylleen. Salainen tehtävä voi alkaa. Pokka vannottaa Hukkasta, että tapauksesta ei sitten saa hiiskua medialle, koska karismaattisen Keikosen katoaminen aiheuttaisi jättimäisen somekohun.



Matka sujuu mukavasti Tapio Rautavaaraa kuunnellessa, ja pian kaverukset jo huomaavatkin olevansa perillä.



Kaksikko jalkautuu tutkimaan maastoa. Onko Keikosta kuljettava ajoneuvo kulkenut tästä?



Pokka nappaa vainun. Tämä maastokuvioitu bunkkeri tuoksuu epäilyttävältä.



Yhtäkkiä Pokka huomaa jotain outoa mäen harjalla... Hän ja Hukkanen ovat kävelleet suoraan vihollisen leiriin!



Kipinävuorossa värjöttelevä schäferhund Pelle hoksaa kaksikon hetkessä ja kuljettaa heidät hännästä vetämällä päävartiostoon. Siellä vihollinen kiduttaa Pokkaa ja Hukkasta tarjoamalla heille viimevuotisia pipareita. Pthyi! Kaksikolle ei jää muita vaihtoehtoja kuin antautua ja liittyä vihollisjoukkoon.



Vihollinen komentaa uudet tulokkaat tarkkailemaan Haaparannan-liikennettä ja pitämään Excel-taulukkoa suomalaismatkailijoiden olutmausta. Työtehtävä on hyvä lisä CV:hen, mutta viikkojen kuluessa operaatio Keikonen alkaa naputtaa yhä vahvemmin molempien takaraivossa.



Joulunalusviikolla kaksikko saa tarpeekseen. Hukkanen naamioituu patsaaksi ja onnistuu näin harhauttamaan työnjohtajaa. Pokka taas tekeytyy kuolleeksi. Hetkessä he ovat vapaita.



Hukkasen tarkka nenä havaitsee maassa tutun värisen karvatupon. "Keikonen on kulkenut tästä!", hän haukahtaa Pokalle. Tuntikausien jäljitys ei kuitenkaan tuota tulosta. Ilta alkaa hämärtyä ja kaksikko  tuskastua.



Juuri silloin viisas joulun pöllö lehahtaa oksalle ja vasikoi Keikosen olinpaikan: häntä pidetään vankina työskentelemässä vihollisen joululeivonnaistehtaan tuotekehityspäällikön apulaismaistajana.

Pokka saa ovelan idean. Hukkanen saa luvan näytellä start-up-joulutorttuleipomon perustajaa, joka harhauttaa henkilökuntaa sillä aikaa, kun Pokka noutaa panttivangin.


Hukkanen on kuin luotu tehtävään. Ovela ilme naamallaan hän pyytelee maisteltavakseen erilaisia uutuustuotteita.


Samaan aikaan Pokka livahtaa tyhjillään olevaan tuotekehityspäällikön työhuoneeseen. Luojan kiitos, Keikonen on vahingoittumaton! Pokka huikkaa hänet mukaansa. Keikosen joulutorttukiintiö on tältä vuodelta täynnä, joten hän lähtee mieluusti Pokan matkaan. Poliitikko kertoo, että etenkin hän on saanut tarpeekseen ruotsalaisista sahramipullista.



Hukkanen kehtaa poistua leipomosta vasta ostettuaan 14 erilaista piparkakkupakkausta. Mutta nyt on jo kiire, sillä on jouluaatto ja vaali-ilta!


Kolmikko viilettää suuna päänä kohti itärajaa ja ehtii kuin ehtiikin Suomeen juuri ennen tulosten julkistamista.



Ääntenlaskija kuuluttaa seurueelle mitä parhaan joululahjan: yhtenäinen Suomen kansa äänestää Keikosen ensimmäiselle presidenttikaudelleen.

Ensi vuonna Keikosen on määrä liittyä suomalaisten suurkoirien joukkoon. Sitä ennen on kuitenkin joulun aika. Siitä tuleekin kaikkien aikojen paras joulu laatikoineen, puruluineen ja ruotsalaisine pipareineen.

Poksu ja joulukuusi 24.12.2017 

Hukka ja joulukuusi 24.12.2017 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Poksun pupunokoset

Poksu oli minun ja Hukan vieraana viikon ajan. Hyvin se taas sopeutui kerrostaloasuntoon eikä haukkunut silloinkaan, kun koirat jäivät tänne kahdestaan. Tulin siihen päätelmään, että Poksu kyllä kuulee jotain, koskapa se satunnaisesti haukahteli rappukäytävän äänille ja vinkulelun ininä selvästi ärsyttää sitä, mutta puhetta sen on hankala erottaa. Tai sitten sen kuulo on muuttunut todella valikoivaksi.

Poksulle on nyt syötetty yksi ravintolisätabletti joka aamu. Se meni hyvin jugurtin tai piimän seassa. Lenkeillekin otin Poksua mukaan, vaikka olen alkanut hieman tarkkailla sen jaksamista. 8,5 kilometrin lenkki ei kuitenkaan näyttänyt olevan sille mikään ongelma, reippaasti töpötti mukana koko lenkin. Vastapainoksi se nukkuu paljon.

Alla kuvia koirien ruoka-ajasta ja Poksun lepohetkistä. Sille kelpaavat erityisen hyvin pehmeät nukkumapaikat, ja se ihastui tuohon isoon pupupehmoleluun. Pupun päälle se hyppäsi monesti lepäilemään.

Kiltisti odottamassa lupaa aloittaa piimä-nappula-ateria

Hukan edessä näkyy alkava kuolalammikko. Olen ruvennut istuttamaan Hukan jonkun pyyhkeen päälle odottamaan ruoka-annostaan, koska se kuolaa niin paljon, että muuten minun on pakko pyyhkiä lattia rätillä sen jäljiltä.´


Pupunokosilla

Iltalenkin jälkeen